Kategoriat
Kaupunginvaltuusto

Laura Meriluodon vappupuhe

Laura Meriluoto piti vappupuheen Kuopion valtuustopuolueiden yhteinen vappulive! -tapahtumassa 1.5.2021

Hyvät kuulijat,

Tarvitaan kykyä kuvitella jotain parempaa, jotta sitä voi ryhtyä tavoittelemaan. Tarvitaan halua kuvitella.

Vappu on sopivaa aikaa haaveilla paremmasta ja oikeudenmukaisemmasta maailmasta. Sellaisesta maailmasta, jossa tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden puolesta ei tarvitse taistella ja jossa ympäristön ja ilmaston kunnioittaminen menee voitontavoittelun edelle.

Minusta tuntuu, että tällä hetkellä keskitymme liiaksi miettimään, mistä kaikesta meidän pitää luopua saadaksemme aikaan muutoksen. Syyttelemme toisiamme ja synnytämme vastakkainasettelua, kun kukaan ei halua luopua mistään. Selkeät yhteiset visiot paremmasta tulevaisuudesta puuttuvat. Huoli omasta asemastamme tukahduttaa kykymme luovaan ajatteluun.

Samaan aikaan ilmasto lämpenee. Kasvi- ja eläinlajeja kuolee sukupuuttoon. Ihmisiä näkee nälkää ja joutuu jättämään kotejaan. Toisaalla kerskakulutus on kansanhuvi ja fossiilikapitalismin voittajat määräävät tahdin. Ihmisarvo määräytyy ennen kaikkea kuluttajuuden ja taloudellisen hyödyn kautta. Tähän mennessä tiedämme jo, että järjestelmämme on kestämätön, ja elämäntapamme sellaisena kuin olemme siihen tottuneet, on tullut tiensä päähän. Sukupolvemme tulee jättämään historiaan todella suuren jäljen, mutta vielä on ratkaisematta, muistellaanko meitä hyvässä vai pahassa.

Asioiden on muututtava. Tarvitsemme uudenlaisen, tasa-arvoa ja ympäristöä kunnioittavan talousjärjestelmän. Tarvitsemme uudenlaista työtä, uudenlaisia tapoja toteuttaa itseämme. Tarvitsemme rohkeutta.

En usko, että olemme pysähtyneet riittävän tarkasti miettimään, mitä kaikkea hyvää voimme saada muuttaessamme elämäntapaamme sellaiseksi, että tulevillakin sukupolvilla olisi mahdollisuus elää hyvää elämää.

Nyt viimeistään on aika alkaa rakentaa yhteisiä visioita siitä, millaista elämämme voisi tulevaisuudessa parhaimmillaan olla.

Itse uskon, että uusi elämäntapamme tarkoittaa enemmän laatuaikaa läheistemme kanssa. Se sisältää vähemmän suorittamista ja kilpailua. Se tarkoittaa mielekästä työtä, lisääntynyttä turvallisuuden tunnetta, maailmanlaajuista oikeudenmukaisuutta. Uskon, että jonain päivänä opimme määrittelemään itsemme ja toisemme jotenkin muutoin, kuin omistamamme materian ja tuottamamme taloudellisen hyödyn kautta.

Myös suomalaisen yhteiskunnan pitää nyt ja tulevaisuudessa perustua yhteisvastuuseen ja solidaarisuuteen. Ihmisten hyvinvointi tulee asettaa taloudellisten voittojen edelle. On pidettävä kiinni siitä, että yhteiskuntamme ei määrittele ihmisarvoa kansalaisuuden, ihonvärin, pankkitilin saldon tai työmarkkinatilanteen perusteella. Muistetaan myös, että ihmisyyden puolustaminen on itseisarvo, ei aate tai ideologia. Vääryyksien edessä vaikeneminen ei ole tolkun ihmisen merkki.

Hyvät kuulijat,

haluan vielä kohdistaa katseemme aikaan viime keväästä tähän hetkeen.

Julkisen sektorin työntekijät ovat sinnitelleet ja pitäneet meidät hengissä koronavuoden ajan. Terveydenhuollon ammattilaiset ovat riskeeranneet oman elämänsä. Hoitajat ovat hoitaneet yötä päivää laitoshuoltajien ahkerasti huoltamissa tiloissa. Opettajat ovat laittaneet opetuksen yhdessä yössä nettiin ja pitäneet huolen siitä, että jokainen koulumme on edelleen maailman paras. Koulunkäynnin ohjaajat ovat opastaneet ja auttaneet lapsia äkillisesti muuttuneissa olosuhteissa. Koulukuraattorit ovat etsineet ja kannatelleet kelkasta pudonneita nuoria. Kotihoidon työntekijät ovat pitäneet huolta kotiin eristäytyneistä ikääntyneistä. Sosiaalityössä on etsitty vastauksia ihan uudenlaisiin kriisitilanteisiin. Listaa voi jatkaa.

Koronapandemia on osoittanut meille julkisen sektorin – siis julkisen sektorin työntekijöiden arvon.

Miten me osoitamme heidän arvonsa koronakriisin jälkeen? Pelkät kiitokset eivät tuo leipää pöytään eivätkä pidä ihmisiä alalla.

Entä miten elämämme muuten jatkuu? Inhimillinen korjausvelka on kasvanut. Sen korko kasvaa kaikkein nopeimmin. Tässä tilanteessa tarvitsemme vastuullisia päätöksiä ja satsauksia hyvinvointiin ja koulutukseen.

Uskon, että kaikesta aiheuttamastaan pahasta huolimatta koronakriisi voi myös opettaa meille jotain. Olemme nyt huomanneet, että nopeakin muutos elämäntavoissa on mahdollista, jos halua riittää. Ehkä koronavuosi on myös mahdollistanut haaveilun oikeudenmukaisemmasta maailmasta ja paremmasta elämästä.

Viimeiseksi luen teille Claes Anderssonin runon Kaikki palautuu entiselleen, tai?, joka mielestäni kauniisti valaa uskoa ja toivoa siihen tulevaisuuteen, jonka yhdessä voimme uhkaavista tulevaisuudenkuvista huolimatta rakentaa. Se kuuluu näin:

Linnut ovat levottomia, puut vääntelevät käsiään
kivuliaasti
Maa, ilma ja vedet saattavat olla menetetyt
Ilmasto osoittaa kaksivaiheisen hulluuden oireita ja
linnut ovat myrkyistä ja raskasmetalleista tolaltaan
Metsä kuolee käsiimme, me seisomme avuttomina
syli täynnä kuolleita tikkuja
Mutta pilviseinän tuolla puolen
aurinko levittää
valojensa huntuja
Pimeys muuttuu toivoksi ja
auringonvalo täyttyy
kirkkaasta linnunlaulusta
Luultavasti kaikki oli pelkkää kuvittelua
ja pahoja aavistuksia
Linnut tulevat taas lentämään kohti uusia avaruuksia, puut
nauttivat taas lehtivihreästä lounastaan
Kaikki palautuu entiselleen, tai?

Oikein hyvää etävappua kaikille!

Kategoriat
kuntavaalit Yleinen

Kuopion vasemmiston etävappu: Retronurkka

Kuntavaaliehdokas Juha-Pekka Miettinen esittelee retroharrastustaan ja esimerkiksi vanhoja pelikoneitaan. Mainittakoon, että kaikki nämä pelikonsolit ovat toimivia!

Kategoriat
kuntavaalit Yleinen

Kuopion vasemmiston etävappu: Miksi työläiset ja opiskelijat juhlivat samana päivänä?

Kuopion vasemmiston kuntavaaliehdokas Niko Noponen kertoo vapun historista ja siitä, miksi työläiset ja opiskelijat juhlivat samana päivänä.

Niko Noponen on lukion lehtori ja valtiotieteiden tohtori. Hän on julkaissut aiheesta kaksi artikkelia:

Niko Noponen, “Keväisen työnjuhlamme karnevalismi ja rituaalit — huomioita vapun juurista ja funktioista”, Tiede & edistys 33(1), 66 – 75

Niko Noponen, ”Onko vappu vain irrallisten perinteiden juhla?”, 30.4.2020, Antroblogi.fi